Sikahauska-festarit Lappeenrannassa 2014 (7.-8.2.)
Ei ole kyllä sielua mainosihmisellä. Reissumiehen sisätaskussa voi lukea "Täysjyvän voimaa vailla lisäaineita" ja takaosan etiketissä olla 28 E-koodia. Eikä näy palkassa eikä omassatunnossa. Vittu mitä touhua.
Kolmas viikonloppu putkeen Itä-Suomen festarointia: pari viikkoa sitten helvetin hienot Kerubin pikkukekkerit Joensuussa, viime viikonloppuna Kuopion komedian kymmenvuotissynttärit (siistiä että sai olla mukana) ja nyt sitten Lappeenrannan Sikahauska-festarit. Tähän väliin minun pitäisi kehua Itä-Suomea erikseen, mutten osaa. Korkeuseroista minä pidän. Ja siitä että näkee hyppyrimäkiä junan ikkunasta.
Perjantainen junamatka kesti seitsemän tuntia. Monia komiikkatyöhön olennaisena osana kuuluva reissaaminen rassaa ja ymmärtäähän sen: vuorokaudessa tehtävä Levi-Tampere-Oulu ei ole mitään kuplivan kevyttä vissyvesimainosreissailua vaan naama irveessä tehtävää pakkomatkaamista, jonka jälkeen kanjoni tuntuu kulkeneen koko matkan kiskoja pitkin. Mutta osaan minä näistä matkoista myös nauttia: ehtii lukea (Kari Enqvistiä menossa, Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat), kirjoittaa peliarvosteluja ja tahkota Rogue Legacya. Matka kestää sen verran kuin kestää ja perillä ollaan kun ollaan. Juna on zen. Kesken kööräyksen tuli tieto Naurun tasapainosta. Mukana ollaan. Otin sen takia Lappeenrannassa taksin hotellille. Huomaamaton, leuhottamaton omien onnistumisten juhliminen on Suomessa kansalaistaito siinä missä jäykkä halaaminen ja Putous-hahmoista innostuminen.
Hotellilla TV meni päälle kun astuin huoneeseen. Miten ne sen ajoittavat? Peilistä katsasteli turvonnut ja väsynyt turilas. Maha vitutti, kompensoin runsaalla deodorantilla - että jos joku vaikka huumaantuu tuoksusta ennen kuin ehtii sanoa että kylläpä sinä olet taas lihonut. Old Cockissa ensimmäinen keikka, keskikerros on kiva ja tunnelmaltaan tiivis. Vähän vaisuksi silti oma veto jäi, jotenkin en saanut flowsta kiinni sillä tavalla mitä klo 19 alkaneen klubin yleisö olisi tarvinnut. Söin pitsaslaissia yläkerrassa ja katselin Teemun keikkaa screeniltä: sinne se taas vaan menee lavalle ja alkaa puhua pyöräilykypärästä, ihme hiihtäjä.
Toinen keikka olikin sitten vähän erilaisessa lokaatiossa, naapurissa kököttävässä Punaiset lyhdyt -erotiikkaravintolassa. En ollut koskaan käynyt moisessa, joten tein sen mitä jokainen ensimmäistä kertaa strippibaariin menevä tekee halutessaan ottaa tilan haltuun: tilasin teen. Bäkkärinä toimi privaattitanssikoppi, punaisessa valossa kylpevän tilan hallitseva elementti olivat karulla metallitelineellä lepäävät Serlan käsipyyhkeet. Luojan kiitos, etten omista ultraviolettivalolamppua, olisin varmaan tullut sokeaksi. MC:nä Fredi ja headlinerinä Rikuista Sottinen. Oli kyllä hiljaista menoa! Ehkä jengi jännitti strippibaarissa olemista siihen malliin, että eivät oikein uskaltautuneet hommaan mukaan. Kaikkemme yritin ja tiukalla puskemisella mentiin maaliin, mutta helpolla ei irronnut ei sitten mikään. Tilattiin Roopen kanssa oluet ja juotiin niitä siihen asti, että baarin omistaja kertoi kaikkien tanssijoiden peruuttaneen siltä iltaa.
Ehdittiin sopivasti Upsideen katsomaan Tuomisen Tommin keikka. Miehellä oli lavalla kertakaikkisen hauskaa ja hyvä fiilis tarttui itseen nopsaan. Otettiin baarikompleksissa maltillisesti keittoa ja käytiin keskustelua Wiin softamodaamisesta. Olympialaisista ei puhunut kukaan, useampaa turinatuokiota sävytti ankara spekulaatio Naurun tasapainosta. Kuten Kuopiossa, myös täällä kirkonmäki on kaunis ja käymisen arvoinen. Kahden jälkeen keittolasta ulos ja norppapatsaan ohi, näytin pitserian ikkunasta myöhemmin saapuneille ikkunasta tissit. Susanna Indrenin tissit. Ilmankin olisi kuulemma pärjännyt.
Aamulla posotin unta aamupalan ohi, kello yhdeltä kerääntyi läjä koomikoita respaan. Pöräytettiin lentokentän lähelle kiipeilemään - kiipeilystä on tullut äkkiä koomikoiden golf. Ja ymmärtäähän sen. Sekä komiikassa että seinäkiipeilyssä yritetään jatkuvasti vaikeampia reittejä ja onnistumisen tunne katoaa siinä samassa hetkessä kun tajuaa, että ei perrkele, tässähän on vielä vaikka kuinka paljon kapuamatta ja tuo toinen venkoilee jo seinää ylös. Paljon hyviä ja helppoja reittejä, mutta pari kuukautta kun on kamaralla pysynyt, niin eihän siitä oikein mitään tule kun hapotus iskee käsiin hetkessä (olisikin muuten kova kun lihaksiin kertyisi treenin myötä maitohapon sijaan lysergihappoa). Tietynlainen vitutus omaan paskasäkkikuntoon hommasta kuitenkin jäi ja kävin Fredin ja toisen Rikun kanssa pelaamassa pari tuntia tennistä. Teki höpöä. Mitä nyt vähän vitutti se, että kun ei ole kesän jälkeen pelannut, niin ei osaa kauhean hyvin. Ei ikinä pitäisi jättää vähäksi aikaa tekemättä jotain, mitä osaa, koska omalle tasolle uudelleen hakeutuminen se vasta kyrpiikin. Tai sitten voisi olla aloittamatta mitään, ikinä. Harkitsemisen arvoinen vaihtoehto sekin.
Peluun jälkeen laajennettu alapesu hotellilla ja kärsä kohti Old Cockia. Tällä kertaa ehti tehdä kymppiä pitempään, MC-vuoro ja nautittava sellainen. Oli kertakaikkisen mukavaa höpötellä ihmisten kanssa. Lisäksi pääsin myös vaalimaan ihmisvihaani, kun eturiviin tälläytyi kaksi elämänsä GPS:n sammuttanutta naisihmistä joille muiden päälle puhuminen on uusi ja hieno harrastus. Viljan Heikki teki helvetin hyvin ja Riku vissiin myös, en nähnyt kun piti joutua Kolmeen lyhtyyn. Siellä tulikin töräytetyksi festarin finaaliksi koko reissun paras keikka, reilun kympin mittainen paraati törkyä maustettuna parilla tanakalla improlla. Käväisin mutkan Upsidessa ja lähdettiin Roopen kanssa Punaiseen lyhtyyn korjaamaan eilisillan tappio. Nähtyäni elämäni ensimmäisen striptease-esityksen oli päässäni kirkas ajatus: miten tällaisen katsomisesta voi vaimo vihastua, minen käsitä. Tokkiinsa jos tolpannokka punaisena pyrkii kourimaan lavataiteilijan haitaria tai muuten käyttäytyy huonosti, niin sitten. Mutta vähemmän likainen olo tuon katsomisesta tuli kuin Miley Cyrusin musiikkivideon vahtaamisesta - keskiverrossa teemainoksessakin on enemmän pornoa. Ja erona mainoskuvien pintakiiltoon nyt sentään katsottiin oikeaa, elävää ihmistä. Juotiin oluet loppuun ja keskusteltiin tanssijattaren kanssa tämän ankarasta lentopelosta. Joka siis liittyi lentomatkustamiseen, ei siihen että joku lennättää takarivistä äkkiarvaamatta ruikkeet silmään.
Lyhdystä suunnattiin Old Cockin saunatilaan missä oli hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä. Kyllä nykyaikaa siinä mielessä arvostaa, että nuoret naiset puhuvat avoimesti dinosauruksista ja FPS-räiskintäpeleistä. Baarin puolella ihailtiin Sottisen Captain Jack-tanssia ja streittarin komeita kauhuleffatatuointeja. Tomin ja Rikun kanssa lompsittiin hotellille, Rikun huoneessa katsottiin Youtubesta Tenho Tuiskua ja salviapariskuntaa.
Tomi sattui aamulla samaan junaan, kerrattiin elämäntilanne läpi ja jatkettiin eri suuntiin Kouvolan kohdalla. Tuoremehua on vielä puoli purkkia jäljellä, kannettavan akkua saman verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti