keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Top 5 2014

Onpa ollut vuosi. Kertakaikkiaan. Jollain lailla se pitäisi summata. Vaan kun ei enää kehtaa eikä viitsi mehustella ja kehustella. Sitähän se oli edellinenkin postaus täynnä. Joten tehään vähän toisella tavalla.

Listoja! Top 5 -listoja. Joo! Ne on hyviä. Listoissa on automaattinen dramaturgia ilman rakentamista ja niitä on helppo lukea. Joo!

Eli arvon ihmiset (ja muut lukutaitoiset elämänmuodot, mikäli jokin avaruuden hyperlaji poimii tämän viestin WLAN-verkosta karanneesta radioviestistä), komiikan top viis kakstuhattaneljätoist'!

Top 5 -komiikkailmiöt

5. Mamu ja Juntti podcast
Lapsesta asti olen halunnut radiolähetyksiä tehdä ja tehnyt, joten Peter-miehen tarjous ryhtyä hälle höpöttelyaisapariksi passasi meikälle kuin homon perse postimerkkiin. Parasta podcastin tekemisessä oli monien hienojen vieraiden kanssa jutustelu - André Wickströmin, Mika Eirtovaaran ja Ismo Leikolan kaltaisten huippuammattilaisten kanssa turiseminen tarkkaan ja pitkään komiikan saloista on jotain, mitä ei joka päivä koe. Plus että meillä oli Peterin kanssa hiton hauskaa joka kerta. Samalla myös ystävystyttiin entistä syvemmin. Good times, good times. Ja mikä parasta, ensi vuonna jatkuu!

4. Noin Viikon Uutiset
Oli se perkeles aikakin saada telkkariin koomikoiden suunnittelema, kirjoittama ja esittämä huumoriohjelma. Ja omakehun vastaiseksi deodorantiksi on ilmaan suihkautettava se, että pidin NVU:ta vuoden TV-parhaimmistona jo ennen kuin pääsin käsikirjoitustiimiin mukaan. Terävä, hauska, suora, visuaalinen, nopea - ei tällaista ole ennen tehty. Se on kun omistaudutaan ja tehdään täysillä niin tulee yleensä hyvä.

3. Oulun Komediapatteri
Hitto että olen ylpeä tästä Oulun porukasta. On intoa, on ammattitaitoa, on hyvää yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä. Kelpaa maakuntiin viedä ja oman alueen ammattitaitoa kehittää kun on tällainen jengi. Ylitettiin syksyn klubitavoite kirkkaasti ja tehtiin monta, monta hyvää klubia täysin uusilla vesillä. Pioneerityö ei ole helpoimmasta päästä mutta palkitsee isosti, sen tiesi jo Yukonin joenpartaalla kökkinyt.

2. Naurun tasapainon kakkoskausi
Ehkä tämän kotiinpäin vetämisen huomaa jo tässä vaiheessa listaa. Mutta sitähän se on, että meikä pääsi tänä vuonna niin moneen siistiin juttuun mukaan. Siksi tämä oli meikäläiselle niin hieno auringonkierto.

Ohjelman tekeminen oli hiton hauskaa ja kehitti itseä älyttömästi. Mutta silti Tasapainon suurin ansio on mielestäni siinä, miten se toi stand upia tunnetuksi Suomessa. Vaikka ohjelma itsessään ei ollutkaan sataprosenttisen onnistunut, sen vaikutus suomalaisiin oli. Melkein yleisin saamani katsojapalaute oli nimittäin sitä, että ei oltu ennen komiikkaa ikinä nähtykään vaan nyt kyllä voisi lähteä katsomaan. Tasapaino popularisoi lavakomiikkaa moneen kotikatsomoon ja toi koomikot Kansallisteatterin päänäyttämölle ensimmäistä kertaa talon historiassa. Ei mitään pieniä meriittejä. Ja kolmoskausi tulee. Kova.

1. Ismo Leikola Goes Hollywood
Pakkohan se on Ismo keulaan laittaa, koska niin kovan homman mies teki. Tänä vuonna oli monta hienoa, isoa kiertuetta. Sami avasi klubin Turkkiin. Helsingin jäähalli täyttyi, koska tuhannet ihmiset halusivat nähdä Suomen komiikan kärjen. Isoja tekoja, mutta silti kaikkein isoin temppu oli Ismo Leikolan World's Funniest Person -kisan voitto. Ja miten kaunista on se, että vuoden tärkein teko lajin kannalta tapahtui lajille ominaisimmalla tavalla - kertomalla hyviä juttuja lavalla.

Tuntemattoman Sotilaan Lehtoa lainatakseni:
"Jumalauta, se oli temppu!"

TOP 5 Muiden keikat

5. Bill Burr, I'm sorry you feel that way, Netflix
Jossain vaiheessa olin jo vähän väsyä Burriin, mutta tuore Netflix-spesiaali palautti uskon äijän tekemiseen. On se vaan niin perkeleen hyvä. Ja koko ajan siinä rajalla, että meneekö liian pitkälle. Usein menee ja niin hienosti että ei voi kuin ihailla hirvitysirvistyksen takaa. Maalaa ääliöt hienosti, loihtii keholla tilanteet näkyviin ja oivaltaa melkein joka jutussa. Arvaan, että Burrista tulee yhtä iso kuin Louis CK:sta eikä siihen mene kauaa (on voinut jo tullakin, en niin tarkkaan seuraa Jenkkilän meininkiä).

4. Jussi Simola, NTS02E07 (ADHD/ADD), Helsinki
Jussilla (ja kaikilla muillakin, tietty) oli monta hyvää keikkaa pitkin tuotantokautta, mutta yksi kaikista jäi erityisesti mieleen - Jussin ADHD-keikka. Yleensähän Simolan boekka painaa lavalla ihan hirmuista kyytiä ja metelissä piisaa, mutta - ironista kyllä - keskittymishäiriökeikalla mies rauhoittui ja oli. Tämä puoli Jussista oli meikäläiselle täysin uusi näky - pysäyttävä, henkilökohtainen, määrätietoinen ja hele-vetin kova veto (jolle telkkarissa näytetty versio ei tehnyt oikeudesta kuin puolet).

3. Fathi Ahmed, Nousevan komiikan festivaalit 2014, Tampere
Meikäläisestä NKF14 oli vähän vaisu kokemus - osa nuorista koomikoista kikkaili liikaa, osa taas alisuoritti. Kyllähän se toki paineistaa kun tuottajia yleisössä pönöttää ja omakin veto oli lähempänä pyllyn- kuin häränsilmää. Mutta kyllä siellä moni osuikin ja meikäläisen mielestä parhaiten Fathi. Noin kymppiminsan keikka oli tiivis, intensiivinen ja helvetin hauska. Loppupuolen muurhaisjuttu pamautti päästäni paskat pihalle - noin suoraa, hauskaa ja rohkeaa juttua ei ole vähään aikaan tullut vastaan.

2. Ismo Leikola, semifinaalikeikka, Las Vegas
Ismon World's Funniest Person -semifinaalikeikka oli paitsi hyvä keikka, myös ihan mieletön suoritus isommassa mittakaavassa. Sinne se menee tuo mokoma pitkätukkapyy ja pistää jenkkijengin nauramaan. Noin vain. On se ihme jätkä. Semifinaalikeikan katsominen oli vähän kuin olisi katsonut Napakymppi-jaksoa, jossa kaikki kilpailijat ovat selväjärkisiä - onhan tämä ollut teoriassa mahdollista koko ajan, mutta että kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta näin käy.

1. Tommi Ylimäinen, Remakka, Oulu, 18.11.2014
Joskus näkee sellaisen harvinaislaatuisen tapahtuman, että koomikko, jonka uraa olet seurannut pitkään, hyppää yhtäkkiä seuraavalle tasolle. Ja kun se tapahtuu lavalla, se on melkein maaginen hetki. Oli Remakka-klubi, kertakaikkisen hieno ilta. Kun Tommi meni sitä päättämään, puolivälin jälkeen kuulin hänen äänessään hienovaraisen mutta selvän muutoksen - nyt tapahtui _jotain_. Jotain selittämätöntä, kuin pitkään tuntemasi ihminen olisi silmiesi alla venynyt sekunnissa 10 senttiä pidemmäksi. Keikan viimeinen juttu oli jotain, mitä en muista yhdelläkään kotimaisella komiikkaklubilla kuulleeni. Ja sen aisti myös yleisöstä - merkillinen, koskettava jännittyneisyys tuntui takahuoneeseen asti. Keikan jälkeen tuttu tuli kiittämään Tommia purkauksen kyyneleet silmissä ja suu hymyssä. Tuli sellainen olo, että on vielä melko monta murikkaa kääntämättä tässäkin hommassa, ollaan ihan alussa. Ja nuoremmat koomikot tulevat monta kertaa näyttämään, että tiiättekö että homman voi tehä myös näin. Loi uskoa, näytti suuntaa, antoi rohkeutta. Vitun kova.

Top 5 Omat keikat

5. Roosterin keikat
Oulun Cafe Roosterista on tullut Oulun pienimuotoisen komiikan pyhättö - pieni, hyvin soiva tila. Intiimi. Täällä ei voi tykittää showta vaan pitää olla ihmisten kanssa koko ajan läsnä.

Kaksi mieleenpainuvaa keikkaa siellä tänä vuonna tein. Ensimmäinen oli Oulun Komediapatterin kontribuutio Taiteiden yöhön, jossa luin teini-iän päiväkirjaa yleisölle. On se jännä, miten kymmenessä vuodessa asiat muuttuvat vihkoon kirjoitettavista salaisuuksista oman veistelyn aiheeksi. Se antaa perspektiiviä. Ja toivoa nykyhetken pulmiin. Niille kun käy todennäköisesti samalla tavalla - kymmenen vuoden päästä naurattaa. Sinua ja muita. Vaan kyllä se normikeikkaa enemmän hirvitti. Ja sen takia toimi niin hyvin.

Toisella kerralla olin ollut tovin ummessa, Tasapaino jätti takkiin onnistumisen pakon ja epäonnistumisen pelon. Että nyt kun olet finaaliin päässyt niin et sitten mokaile tuolla. Yhtään. Eikähän sellaisesta tekemisestä mitään tule, että varoo virheitä. Jos niin tehtäisiin, niin puolet meistä ei olisi täällä. Roosterissa kuori pamahti irti, kun perustreenikeikka muuttui omituiseksi uskonnollisen dialogin ja veemäisen komiikan hybrikseksi - eturivissä sattui istumaan ajatustenvaihtoon innokas lestadiolaisnainen. Lähti loppua kohti ihan käsistä ja hyvällä tavalla. Eikä jäänyt mielipahaa puolin tai toisin, kaupungilla jos törmää niin pystyy puhumaan.

Että kyllä uskovaistenkin kanssa voi keskustella. Vaikka lavalta.

4. Kärsämäki Jone's Bar
Kärsämäen Jone's Bar on yksi Suomen parhaista keikkapaikoista. Oikeasti. Tila on hyvä ja yleisö parempaa. Uppoaa niin piparivitsi kuin yhteiskuntapohde, vittuilua kestetään ja käyttäydytään hyvin - sekä nauretaan täysiä. Kaksi keikkaa täällä vuonna 2014 tein ja molemmat olivat hiton, hiton hauskoja. Kärsämäki on mahtava tyyppiesimerkki siitä miksi Oulun Komediapatteri on olemassa (tosin kunnia päänavauksesta ei kuulu meille vaan Multasen Heikille, jonka hyvää duunia Kompa jatkoi).

3. Naurun tasapainon finaali, Kansallisteatteri
Olisihan sitä vissiin kulliohta jos tätä ei mainitsisi. On se niin huikea paikka vetää, salin pitkä historia oikein huokuu seinistä. Samalla lavalla on kuitenkin seissyt niin moni suomalainen legenda että ihmehän se on että meikä sinne pääsi. Ja vielä suorana telkkariin ja tuollaisessa tilanteessa, aijai. Ihan veti jätkän jumiin. Keikkana ei sieltä parhaasta railosta, mutta oon minä lopen viimein tyytyväinen siihenkin. Tuntuu hyvältä, että monelle tuli keikasta hyvä mieli. Ja sekin tuntuu hyvältä, että monia ärsytti pilvi- ja kullihuumori.

2. Teatteri Rio, Oulu, 29.11.2014
Rio on kyllä helvetin hieno keikkapaikka, yksi Suomen ehdottomasti parhaista (siis tilana). Ja meillä oli siellä Tomin ja Jussin kanssa hieno viikko. Saatiin höpötellyksi kisa-aatoksia suoraan, sorvatuksi keskinäisiä toimintatapoja ja viilatuksi itte kunkin finaalinjälkeissettiä mallille. Ja otettiin myös rohkeaa askellusta uuteen headseteillä tekemisen myätä.

Viikon paras veto osui lauantain alkuiltaan (vaikka perjantain toinen keikka ylsi melkein samaan). Olin kaksi firmavetoa päivälle tehnyt ja niissä pitää aina vähän jarrutella, joten latausta oli kropassa huimasti. Ja kun Tomi MC:n ominaisuudessa ilmoitti eturivissä mölisseelle kurttuotsalle ja -pillulle, että nyt jos ei läpi sulkeudu niin se on sitten omalla vastuulla. Ei sulkeutunut ja siitä seurasi vuoden hilpeimpiä heklerinteurastuksia. Siihen päälle vielä viikon aikana hioutunut setti, hiton hyvä rytmi ja headsetin vapauttama kroppa - oli kyllä. Aina kun olisi näin.

1. Naurun Tasapaino S02E05 (Savo), Pannuhuone, Kuopio
Onhan tämä vähän tylsä itsestäänselvyys listan päätteeksi, vaan muutakaan en voi. Kuopion kisasetti on edelleen meikän paras keikka niin juttujen, esiintymisfiiliksen, yleisökontaktin ja rytmin suhteen. Mutta tätä nyt on mehusteltu niin blogissa kuin kritiikissäkin, joten enempää en kehtaa. Sanon vaan että hetki siihen soattaapi vierähtää ennen kuin ensi kerran tuolla tavalla osuu.

TOP 5 Seurattavat nuoret 2015

5. Joensuun jampat
Itä-Suomen jätkillä alkaa olla paketissa hyvän sisällön lisäksi komeat kääreet (eikö ole jotenkin jännä se miten saksilla liu'utetaan ja menee syherölle se nauha? Taikuutta!). Lasse Oikarinen, Matti Paalanen, Aki Puolakka ja Albert Kajava (ehkä myös Kristian Rasehorn, en ole nähnyt hetkeen enkä tiiä tekeekö vielä), siinä on melko kova jengi. Monipuolinen, vaihteleva, omaperäinen. Hyvä. Hiton hyvä.

4. Helsingin pelottomat nuoret
Isak Rautio, Pietari Vihula, Henric Chezek ja Fathi Ahmed ovat nuoria ja hiton hyviä. Kehtaavatkin, jätkillä on ikää jotain 20 vee (yhteensä) ja ovat täysin pelottomia lavalla. Välillä omaksi tappiokseenkin, mutta silti tuollaista rohkeutta on pakko ihailla. Lavalla seistään, matsku toimitetaan - ja se matsku on hyvää. Aina kun tuota Helsingin ilmaisklubiskeneä tölvitään ja haukutaan, niin kyllä sieltäkin melko muikeaa versoa nousee. Tekemisestä näkee, että lavalla on oltu helvetin paljon. Jos tuossa iässä tehdään jo tuollaista tavaraa niin perkele mitä sieltä viiden vuoden päästä tulee.

3. Petri Hankonen
Meikä tykkää Petristä monestakin syystä. Se on hauska. Sillä on erittäin persoonallinen tyyli. Se on analyyttinen. Se on kotoisin samasta sielunmaisemasta - Pohjois-Pohjanmaalta - kuin minä. Kun Petri murahtaa lavalla "serkunnussijat", minun sielussani helähtää. Viime vuonna Petri nousi raketin lailla enkä näe yhtään syytä miksi vauhti hiipuisi (paitsi tietenkin kun se tämän lukee niin paineet tulee, hähähää). Plus että kun Petri nauraa, se tuhisee välillä viiksiinsä. Se on ehkä parasta maailmassa heti pöllönpoikasten ja uuniriisipuuron jälkeen.

2. Oulun tuore jengi
Oulun open mic-skene on ottanut vauhtia reilun vuoden hiljaisemman meiningin jälkeen. Ylimäisen Tommi tietenkin joo, mutta vieläkin tuoreempaa on tulossa: Esa Kauranen, Jari Terho, Saku Torssonen, Paavo Komulainen, Mirja Tuomiranta, Jukka Färm - kaikki vielä untuvaisia vaan alkaa olla myös siipiä joilla lentää. Helvetin monipuolista sakkia ja niin nätisti nupullaan että jos kaapissa olisi niin en malttaisi odottaa karvojen rusehtumista.

1. Helena Pöllänen
Minua vituttaa se, että Suomessa edelleen puhutaan naiskoomikoista. Eikä se ole täysin median tai yleisön vika vaan myös niiden naispuolisten koomikoiden vika, jotka nojaavat huumorissaan liiaksi naiseuteen, määrittelevät itsekin itsensä tuon käsitteen kautta. Helena Pöllänen on tapaus, joka rikkoo tätä paikalleen jäätynyttä systeemiä - naispuolinen esiintyjä jota katsoessaan ei mieti "onpa hauska naiskoomikko" vaan "onpa helvetin hauska koomikko". Näin Helenalta kaksi keikkaa syksyllä ja molemmat olivat aivan perkeleen hyviä. Aiemmin tekemistä haitannut kohkaaminen on paremmin kurissa ja jutut toimivat järkiään kaikki. Helenassa on käsittämätön määrä potentiaalia - jos toimii näin hyvin nyt, mitähän vielä on tulossa? (Jatkoajatus tälle AINA: Onkohan mulle viiden vuoden päästä keikkoja näiden tyyppien jäljiltä?).

Häröimmät kokemukset Top 5

5. Ostoskeskusreissu Kuopioon
Yksi häröimmistä hommista sattui keikkakauden viimeiselle illalle. Jylhäsalmen Juha kysyi että kun tulet Kuopioon niin lähdetkö Matkukseen jututettavaksi. Ja minä harvemmin vastaan että ei kun Juha jotain kysyy. Ja kuulemma voisi saada samalla puolisolle joululahjaa jos lähtee. Hyvä, meitti on mukana.

Ja niin siinä kävi, että istuttiin Juhan ja Kivelän Nikon kanssa kauppakeskuksen kahviossa haastateltavana. Loppuun Juha kysyi, että mitenkäs pojat lama voitetaan. Vastattiin hyvin. Oli kortteja joihin oli painettu meidän naamat. Jaettiin nimmareita, tai pääasiassa Niko jakoi. Kysyin yhdeltä teinijantterilta että haluatko meikältä nimmarin niin vastaus kuului "En minä tarvi". Noin se on 15-vuotiaalla henkinen yliote herra teeveetähteen, sekunnissa. Hyvä. Rehellisiä nuoria tarvitaan.

4. Fanikirjeet
Tasapainon jaksojen näkyessä telkkarissa minä sain muutaman fanipostin. Minä. Eihän siinä tuntunut olevan mitään järkeä. Koska minä olen itte kirjoittanut niitä (sorry Vesalan Paula, vaikka biisin teksti puhuttelee niin ehkä sun ei olisi tarvinnut tietää 19-vuotiaan ylivieskalaisen kaikkia traumoja). Mutta niin niitä tuli. Ja se oli hienoa. Oikeasti, ihan pirun mahtavaa. Häröä, mutta mahtavaa. Kiitos.

3. Keikka strippibaarissa
Lappeenrannan Sikahauska-festareilla pornobaarissa tehty blue-ilta oli kaikkine pienine yksityiskohtineen täysin käsittämätön keissi. Siitä on tarkka raportti täällä, joten en ryhdy toistamaan itseäni.

2. Kaikki Naurun tasapainossa
Tasapainon kuvauksissa tuli tehdyksi niin paljon kaikkea kummallista, että ei niitä oikein osaa erottaa toisistaan. Joten tässä muutama: laiskiaisen rapsuttaminen, ilokaasun nauttiminen, kirkolliskahvien järjestäminen, karjalanpiirakoiden leipominen, myrkkynuolisammakoiden ruokkiminen, ADHD-talkoissa työskentely, istukan tuijottaminen, heinäsirkkojen hygieniasta huolehtiminen. Another day at the office.

1. Kajaanin kumi-ilta
Halusivat Kajaaniin nuorisotilalle koomikon seksivalistusiltaan. Arvelin, että jotain kummallista on tulossa, kun puhelimessa minua pyydettiin pysyttelemään kaukana alapääjutuista. Minä siihen sitten että hetkinen, eikös teillä ole seksivalistusilta, että miten tämä on edes mahdollista. Vaikeana nainen sitten sai sanotuksi että no jos ei mitään eläimiinsekaantumisjuttuja sitten. Mietin hetken että on se tuo Kainuu kuitenkin vähän erilainen paikka kuin muut. Mutta en kertonut eläinseksijuttuja. Keikalle mukaan open miciksi lähtenyt Tommi kertoi ne.

Eihän siellä sikäli mitään keikkaa tehty, kunhan puhuin ja vitsailin menemään. Annoin lähinnä nuorten kysellä juttuja ja kerroin omia näkemyksiäni lihan liitosta. Että kunhan pidätte itsestänne huolta niin häpeän ja synnin ajatuksilla ette tee mitään. Koko ajan oli päässä sellainen olo että mitähän heles-vettiä minä oikein teen. Varmaan jotain samaa kiusallisuutta kuin siinä että pitää vanhempana kertoa teinille kukista ja mehiläisistä. Mutta teinejä on 40. Hyvin se silti meni. Nuoret tykkäsivät, Tommi veti loppuun hyvän keikan ja tilaaja oli tyytyväinen. Mutta häröä, täysillä.

Oli muuten meikän uran ensimmäinen keikka, joka alkaa sillä että 14-vuotias tyttö ojentaa mulle kortsuja lavalle. Ja toivon mukaan viimeinen. (Itse asiassa toisenkin kerran on ojennettu. Silloin oli kyseessä 26-vuotias insinöörimies. Vittu kun ei lähe tämä puoli.).

Semmottiset listat. Saapa nähä mitä tämä vuosi keksii. Ruojake.