Suomalainen poliittinen trilleri. Paperilla kammottavan kuuloinen idea, Pekko Pesosen kirjoittamana ja Aleksi Salmenperän ohjaamana yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä suomalaiselokuvista. Jättiläinen kertoo nimellisesti Talvivaaran kaivoskatastrofista, mutta pinnan alla kuplii väkevä kritiikki koko suomalaista hyväveli-hyväsisko-verkostoa kohtaan.
Elokuvassa valtiolliset instanssit ja liike-elämä ovat kietoutuneet yhteen moraalisesti erittäin epämiellyttävällä tavalla - kuva suomalaisesta korruptiosta on asiallisen tyly eikä pätkääkään liioitellun tuntuinen. Tämä näkyy erityisesti Jani Volasen esittämässä kaivoksen toimitusjohtajassa Pekka Perässä, josta ei ole tehty demonista manipulaattoria vaan perusyrittäjä, joka ottaa tarpeettomia ja vaarallisia riskejä lyhytnäköisessä voitontavoittelussaan. Jättiläinen muistuttaa myös siitä, että jos Perän kaivosoperaatio olisikin onnistunut eikä syytänyt uraania vesistöön, toimitusjohtajaa olisi juhlittu sankarina.
Salmenperä ja Pesonen onnistuvat lähes mahdottomassa: suomalaisesta byrokratiasta ja sen laillisuuden rajoilla tapahtuvata kiertelystä saadaan loihdituksi kasaan viihdyttävä, jännittävä ja silti tiukasti asiassa kiinni oleva ajankohtaisteos. Välillä puhetta tuntuu piisaavan pökerryttäviä määriä eikä kuvalliseen viestintään luoteta tarpeeksi, mutta aiheen monimutkaisuuden huomioon ottaen Jättiläinen onnistuu käsikirjoituspuolella ennenäkemättömän hyvin. Kuvaukseen ja leikkaukseen olisin toivonut kovempaa tyylittelyä - sellaista mitä nähdään päähenkilön purkaessa pahaa oloaan humalaiseen rumpujensoittoon -, mutta toisaalta asiapitoinen ote ja kuvauksen ahtaus sekä harmaus tukevat tarinaa hyvin.
Dialogi on realistista eikä ollenkaan niin kapulaisen kuuloista kuin suomifilkoissa yleensä - mikä on ihan mahtava juttu, koska tekstiä tulkitsemaan on valittu kertakaikkisen mainio näyttelijäkaarti. Joonas Saartamon ja Elina Leeven pariskunta tulkitsee hienosti moraalisesti arveluttavan työn ja sen tarjoaman korkean elintason ristiriitaa. Saara Kotkaniemen tieteelliseen dataan luottava kovapäinen tutkija tarjoaa hienon vastapainon metsästysseurojen äijäsolidaarisuuteen nojaavaan bisnekseen. Leffan kovin roolisuoritus luetaan väistämättä Jani Volasen nimiin: mies ei pelkästään näyttele Pekka Perää vaan muuntautuu häneksi, astuu oman itsensä ulkopuolelle - eikä tee hahmosta karikatyyria vaan ajoittain jopa pidettävän oloisen tyypin.
Liioittelun sekä kliseiden välttäminen roolisuorituksissa ja käsikirjoituksessa on syy, minkä takia Jättiläinen toimii. Se on uskottava, pelkistetty ja itseensä luottava elokuva - puhutteleva teos, jonka lopetus on kutakuinkin täydellinen.
Ainahan sitä on Suomessa yritetty Hollywoodia tehdä, mutta nyt päästään rinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti